Kilpailun Kummi 2017


Kaksi vuotta sitten, suurin piirtein näihin aikoihin törmäsin Taika-lehdessä Vuoden Askartelija – kilpailuun ja päätin osallistua kisaan. Osallistuminen kannatti, sillä tässä sitä nyt ollaan Vuoden Askartelija mallia 2015. Askartelua olen harrastanut pienestä pitäen, aina vain enenevissä määrin. Askartelu on terapeuttista, voimauttavaa ja antoisaa. Kädentaitojen ja ilmaisutaidon ohjaamisen lisäksi olen entistä enemmän tämän tittelin myötä rohkaistunut viemään askartelun riemua eteenpäin! Nyt minulla on suuri ilo ja kunnia toimia neljännen Vuoden Askartelija – kilpailun kummina ja yhtenä raadin jäsenenä.

 

Kummin ominaisuudessa yritän tukea ja auttaa teitä kisaan osallistujia parhaan kykyni mukaan! Kasasinkin tähän muutaman vinkin kilpailuun osallistuvalle:

* Lähde rohkeasti mukaan!

* Tee työsi huolella ja koska on kyse kädentaidoista,
kannattaa käden jälkeen panostaa!

* Kerää askarteluideoita koko ajan! Nykyaikana kännykkä on näppärä apuväline ideoiden tallentamiseen, kun kuvia saa napattua helposti muistiin. Älä silti aliarvioi vanhaa kunnon kynää ja muistivihkoa! Itselläni kulkee muistivihko koko ajan mukana. Kisan aikana keräsin portfoliooni tulevia ideoita kasapäin vihkoon ja edelleen osa ideoistani odottaakin siellä toteutusta.

* Tuo portfoliossa taitosi  ja persoonasi esille – Esimerkiksi esittelytekstin voi kirjoittaa hyvinkin persoonallisesti!

* Lue tehtäväannot huolella ja vaikka luovuus onkin hyvä ja suotavaa, niin noudata kuitenkin tarkasti ohjeita ja portfolion ”vaatimuksia”.

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä neuvona taustatarinan kera

* Uskalla olla luova ja kekseliäs!

Kokeile uusia materiaaleja ennakkoluulottomasti ja yhdistä askarteluun rohkeasti jotain uutta! Tästä esimerkkinä kerron yhdestä portfoliotyöstäni, joka myös aiheutti eniten päänvaivaa, nimittäin styroksi!

Styroksista löytyy loputtomiin valmiita malleja, mitä sitten voi koristella haluamallaan lailla tai sahata levyä tiettyyn muottiin. En kuitenkaan halunnut tehdä mistään valmiista muodosta ja pyörittelinkin mielessäni kauan aikaa mitä uutta keksisin styroksista. Kunnes  eräänä päivänä, siivotessani mökkimme ullakkoa törmäsin vanhaan jo kellastuneeseen ja kolhiintuneeseen styroksilevyyn. Levy oli lentämässä siivousapulaisten toimesta roskiin, mutta onneksi pysäytin tämän tapahtumasarjan. Nimittäin tästä likaisesta ja osittain jo rikkinäisestäkin styroksilevystä syntyi yksi portfoliontyö: pikkuruinen mökki, jonka sisälle voi laittaa Led-kynttilän tuomaan valoa.

Olin sahannut mökin kappaleet valmiiksi ja olin jo liimailemassa niitä yhteen, kun minua vaivasi aina vaan mökin liian ”jäykkä” ja graafinen muoto (tykkään graafisuudesta ja portfolioni saikin kehuja hillitystä ja hallitusta kokonaisuudesta, mutta liika on liikaa joka asiassa)! Silloin syntyi idea, että kokeilen miten styroksi reagoisi polttaessa, kun sehän kuitenkin on rakennusmuovituote ja muovihan sulaa ja kauniisti styroksi sulikin.

Tämän tositarinan opetus oli luovuuden ja rohkeuden lisäksi siinäkin, että älä luovu jostain ideasta ensimmäisellä kerralla, vaan jatka sen kehittelyä, kuten minäkin jatkoin mökin kehittelyä. Älä siis lannistu ensimmäisellä kerralla, jos joku kokeilu ei olekaan sen näköinen kuin halusit! Itselläni pienen kehittelyn myötä tuli styroksimökistä portfolioni suosikkityö ja pieni luminen tuikkutalo pääsikin ensimmäiseksi jutuksi omalle palstalleni Taika-lehteen, jota vielä tämän vuoden loppuun asti saan luotsata. Ensi vuoden alussa sitä saa kunnian pitää uusi Vuoden Askartelija, joka kenties olet juuri sinä!

Mukavia ja luovia askarteluhetkiä!

The askarteluterkuin
Niina